Sunnuntaiyönä synnytin. Tai niin ainakin kovasti uskoin. Aamulla herätessäni minulla oli vieressäni elefanttilapsi. Voi sitä riemua. Koko päivän kannon elefanttia mukanani, pesin sitä ja yritin välillä syöttääkin. Se söi kyllä todella huonosti; tosin en ole varma tuliko minulta maitoakaan.
Vasta illalla äiskä ja iskä tajusivat, että minulla on lapsi. Olin kyllä koko päivän sitä jo esitellyt, mutta ei kai ne sitä hoksanneet. Jälkeenpäin ajatellen, olisi ehkä ollut parempi, etteivät olisikaan huomanneet lasta, sillä heti kun silmä vältti elefantti katosi kuin tuhka tuuleen. Äiskä mutisi vain jotain valeraskaudesta. Pah ja pöh, ei tämä mitään valetta ollut vaan totisinta totta. No ehkäpä elefanttilapset lentävät aikaisin pesästä. Saanko siis esitellä oma elefanttilapseni...
Vasta illalla äiskä ja iskä tajusivat, että minulla on lapsi. Olin kyllä koko päivän sitä jo esitellyt, mutta ei kai ne sitä hoksanneet. Jälkeenpäin ajatellen, olisi ehkä ollut parempi, etteivät olisikaan huomanneet lasta, sillä heti kun silmä vältti elefantti katosi kuin tuhka tuuleen. Äiskä mutisi vain jotain valeraskaudesta. Pah ja pöh, ei tämä mitään valetta ollut vaan totisinta totta. No ehkäpä elefanttilapset lentävät aikaisin pesästä. Saanko siis esitellä oma elefanttilapseni...
Kommentit