näin ajattelin eräänäkin aamuyönä, kun herätin äiskän. Minulla oli ulos asiaa ja olihan tehtävä saada äiskä ylös ja päästämään minut ulos. Iskän saa herätettyä paaaaaljon helpommin. Kyllä tämäkin nousi, mutta hitaasti. Se ei kai meinannut uskoa, että kyllä hätä on kova ja ulos päästävä. Äiskä sanoi olevansa onnellinen omakotitalosta, kun yöllä voi aukaista takaoven ja päästää minut ulos ilman, että joutuu itse ulkoilemaan. Ajattelin ottaa hirvenluuni mukaan ulos, koska ei tuosta koskaan tiedä. Äiskähän olisi voinut vaikka napata sen sillä aikaa.

Siellä minä tyytyväisenä täydenkuun valossa ulkoilin luun kanssa. Äiskä oli myös onnellinen...