Aamulla jouduin ulos kirpeään, lähes pakkassäähän. Maassa oli kuuraa, joka vähän nipisteli tassuissa, koska en ole vielä moiseen tottunut. En suostunut kuin nopeasti tarpeet tekemään. Sisälle päästyäni kaivauduin omaan fleece-huopaani ja nuokuin siellä lopun aamupäivää.
Nyt iltapäivästä pääsin sitten kunnolla 'tsekkaamaan hoodit', ilmakin oli hieman lämmennyt. Voi mikä määrä syksyn lehtiä olikaan ilmestynyt katujen varsille. Nehän piti tietysti kaikki käydä läpi, ihan siis siltä varalta jos vaikka olisi uusia 'hunk-poikakoiria' muuttanut naapuriin. Eihän sitä koskaan tiedä. Potentiaalisia poikia ei tällä reissulla osunut näköpiiriin. Muuten tapasin muutamia tuttuja ja tuntemattomiakin koiruuksia.
Tällä reissulla silmiini osui myös tämän hetken maailman uhkaavin asia. Vai eikö muka tien varteen jätetyt jätesäkit täynnä lehtiä ole pelottavia? Kyllä on, niille piti pöhistä (pöhinä= tämän ranskalaisen bulldogin haukkumista eli lytyn nenän ja voimakkaan hengityksen aikaansaama, aivastusta etäisesti muistuttava ääni maustettuna vielä pysytyssä olevilla niskakarvoilla. Koko paketti tunnetaan siis nimellä pöhinä.) Ei ne säkit kyllä siitä pöhinästä olleet moksiskaan,  mutta eivät myöskään hyökänneet kimppuun. Homma hyvin hoidettu!