...oravan. Mielestäni maailman paras pikkueläin (minun jälkeeni tietysti). Eilen lenkillä yritin jopa kiivetä yhden perässä puuhun. Olin valitettavasti kiinni hihnassa, joten yritykseksi se jäi. Äiskää kuulemma hävetti, kun en haukkunut vaan kiljuin kuin apina. En muutenkaan juuri perusta haukkumisesta; kiljumisella saa paljon enemmän huomiota. Nytkin yksi täti jäi oikein katsomaan ja ihailemaan ääntäni.

Tänään yksi niistä oli jäänyt auton alle. Siinä se vain makasi keskellä tietä pikku jalat taivasta kohden. Olisin niin halunnut mennä katsomaan sitä tarkemmin, mutta en saanut. Minä en kyllä kans saa tehdä mitään kivaa!