Sain luun, hienon ja suuren. Mutustelin sitä aikani, muuta säästeliäs kun olen ajattelin piilottaa sen pahan päivän varalle. Voi minkä piilopaikan löysinkään olohuoneen nurkasta. Kolme pinottua, suurta lattiatyynyä oikein huusivat minua piilottamaan tuota suurta herkkuaarrettani.

Kaivoin ja kaivoin, olin jo melkein Kiinassa kun asettelin luun kauniisti tyynyjen väliin. Peittelyoperaation vei kauan. Välillä minun piti tarkistaa, että se luu on varmasti tallessa  ja sitten taas peiteltiin.  Kuonosta  varmaan jäi osa väristäkin sinne tyynyihin, niin kovasti hinkkasin luuta piiloon. Siellä se nyt on piilossa, eikä kukaan muu tiedä sitä paikkaa.