Jouduin eilen puolustamaan itseäni, lelujani ja muuta laumaani tuolta kamalalta hirviöltä, joka säännöllisesti uhkaa meidän rauhaisaa eloa. Se tuli taas iltapäivällä ja huusi kuin hinaaja. Yritin haukkua sille ja purra sitä, mutta siinä se vain huusi. Se yritti syödä äiskän, omin pikku kätösin, kutoman villasukan. Onneksi sain sukan pelastettua ennen kuin se sujahti hirviön suureen ja pohjattomaan vatsaan. Iskä tarttui sitä kaulasta ja yritti saada sen hengettömäksi, mutta sekään ei auttanut. Käytyään läpi koko asunnon se vihdoin vaikeni ja saatoin rauhoittua. Tuo hirviö oli pölynimuri.