Pakkasta oli kymmenen astetta ja minulle puettiin paksumpi talvitakki päälle. Vielä mentiin ilman tossuja, mutta se ei menoa hidastanut.

Päästyäni ulos sain kohtauksen - hulluuskohtauksen. Juoksin sen minkä jaloistani pääsin ja mitä hihna antoi periksi, ympyrää ja äiskän ympärillä tietenkin. Pysähdyin hetkeksi haistelemaan, mutta sitten sama homma uusiksi. Pääsin vielä juoksemaan koskemattomia hankia pitkin ja siinähän piti tietysti piehtaroida vauhdista. Tein melkein kuperkeikkoja edeten vauhdilla pitkin hankea. Ah se oli niin ihanaa. Hulluus loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Halusin sisälle, eiköhän tässä ollutkin jo tarpeeksi yhdelle päivälle tohinaa.