uudessa kodissa. Olin niin uupunut kaikesta muuttamisesta, että vain kuorsasin koko yön iskän peiton alla. Eikä täällä sitä paitsi kuulunut mitään ääniä, mitä olisi pitänyt vahtia. On jännittävää, kun näen ikkunasta koiria ja ihmisiä ja kaikkea. Asun ensimmäistä kertaa lapsuuskotini jälkeen katutasossa ja vieläpä omakotitalossa. Täällä on paljon tilaa juosta ja jahdata muita.

En kuulemma saa vielä jäädä yksin kotiin, vaan joudun päiväksi hoitoon. Pöh, olisin vahtinut ja nukkunut kaikilla talon tuoleilla ja kaikkea. Kuulemma ehdin vielä myöhemminkin. Sain muuten uuden kodin lahjaksi maailman pisimmän pehmeän, punaisen käärmeen. Huh, sitäpä onkin hankala kuljettaa paikasta toiseen, joten jätin sen yöksi olohuoneen matolle nukkumaan.