Täällä omakotitalossa olen oppinut kaikenlaisia asioita. Minusta on tullut ihan oikea koira. Vahdin reviiriäni tunkeilijoilta ja ulkoilen omalla pihalla.

Vapun aikaan, kun oli niin lämmin, sain päähän aivan loistokkaan ajatuksen. Olin saanut iskältä lahjaksi ihanan lehmän kurkkutorven tai vastaavan suuren herkun. Söin sitä innoissani sisällä pari päivää, kunnes hoksasin; senhän voisi haudata pihalle. Ei muuta kuin tuumasta toimeen, siellä minä kaivoin ja peitin ja kaivoin ja peitin - äiskän kukkapenkkiin (sinne ei ole vielä istutettu kukkia, joten luu sopii sinne ihan hienosti). Ah, mitä kaikkea näinkin tylpällä kuonolla saa aikaan. Hirmuisen piilottamisen jälkeen olin silmiä ja korvia myöten täynnä multaa, sieraimista puhumattakaan. Mutta kyllä se oli vaivan arvoista. Siellä se nyt on niin hyvässä piilossa, ettei kukaan arvaa.