Maailman paras juttu on se, että äiskä viskoi nurmikolle jotain ruskeita papanoita, muka lannoittaakseen sitä. Tiedän kyllä, että ne oli minua varten levitetty sinne pihalle. Tarpeeksi kauan, kun mutustelin papanoita niin jouduin sisälle. Höh...en tajua.

Nyt en enää jaksa niitä syödä, mutta keksin papanoiden olevan maailman paras piehtaroimisalusta. Ne niin mukavasti raapivat selkääni. Äiskä manaa, kun nyt ei sitten sada. Papanat kuulemma sulavat sateessa. Minä ainakin toivon kuivuutta. Muutoinhan piehtaroimisalustani häviää kuin tuhka tuuleen. Meillä ei aina äiskän kanssa mene toiveet ihan yksiin.