Eilen illalla, kun pääsin takapihalle niin huomasin pusikossa, kompostin luona jotain varsin mielenkiintoista. Siellä oli musta kissa. Voi sitä ihmetystä, mikä minut valtasi. Juoksin tuulispäänä kissan luo, joka tietysti säntäsi puuhun sähisemään. Minä jäin vahtimaan puun juurelle, koska ennemmin tai myöhemmin se tulisi alas - todennäköisesti myöhemmin.

En kuullut, enkä nähnyt muuta kuin tuon mustan sähisijän. Iskä yritti minua kutsua sisälle, mutta enhän minä voinut lähteä. En hievahtanutkaan. Iskän piti tulla ja kantaa minut pois. Pöh, ensi kerralla kyllä odotan vaikka ikuisuuden!