Syksy tulee ja pihlanjanmarjat sen kuin lisääntyvät. Hyvä asia siinä on se, että marjojen mukana piha on täynnä mitä erilaisempia lintuja. Ne ei koskaan muista, että asun täällä. Aamulla ne syövät kaikessa rauhassa maasta ja puusta marjoja ja ties mitä muuta. Ja sitten tulen minä - juoksen niin lujaa kuin ikinä pääsen niiden luo. Ne ei koskaan halua leikkiä jahtausleikkejä minun kanssa, vaikka kuinka yritän. Mutta on sekin ihan hauskan näköistä, kun ne kaikki pelmahtavat lentoon yhtä aikaa. Sitten vain kiltisti odotan, että ne palaavat ja sama homma uudestaan. Miten se meni: lapsi on terve, kun se leikkii...