Yleensä iltaisin saan villityskohtauksen ja yritän sohvalla tehdä kuperkeikkaa. Vielä se ei ole onnistunut, mutta ajan myötä varmasti. Yritän niskan kautta kääntää itseni ihan toisinpäin nostamalla jalkoja kohti päätä. Siinä minä aikani aina ähisen jalka kohti taivasta ja niska puoliksi kehoni alla. Äiskä haluaisi kuulemma tallentaa sen kameralle, mutta en jaksa poseerata, joten toistaiseksi tästä ei ole kuvamateriaalia tarjolla. Enhän minä sentään mikään linssilude ole - vai olenko.